VILLAHAAN ASTRIINA

KRJ-I SLA-I Jälkeläisluokka C

Virallinen nimi Villahaan Astriina Kutsumanimi Astri Syntymäaika 07.10.2014 (19v) Rotu suomenhevonen Sukupuoli tamma Säkäkorkeus 158cm Kasvattaja Villahaka Omistaja Uppe VRL-11253 Koulutustasot KO heA RE 70cm VH-numero VH15-018-1053

SAAVUTUKSET

15.09.2015 palkittu Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkinnolla KRJ-I
21.12.2015 myönnetty VSR:n Jalostusarvostelussa palkinto Jälkeläisluokka C
20.10.2016 palkittu Suomenhevosten laatuarvostelussa palkinnolla SLA-I





Astriina on kovasti emänsä kaltainen: herkkäluontoinen ja impulsiivinen tamma saa aina huomiota osakseen missä ikinä liikkuukaan. Astrin kanssa tuntuu tuhlaantuvan extrapaljon aikaa, mutta vaivannnäkö on aina sen arvoista. Isän puolelta on sitten periytynyt tuota rakenteellista ja liikkellistä näyttävyyttä enemmän. Astriina on oikea prinsessatamma, ripset räpsyen aina huomiota hakemassa ja asioista nipottamassa. Tavallaan ihan suloista, käytännössä äärettömän kuluttavaa.

Tarhassa tämä neiti viettää kauneusnokosensa mieluiten loimi yllä ja mahdollisimman kaukana kuraisista kohdista. Muita kavereita Astriina osaa ärsyttää seurankipeydellään ja nyt puhutaan siis todella suurenluokan seurankipeydestä. Yksinään ei neiti tarhaan jää ja jos jää, tulee sieltä aina perässä talliin omatoimisesti vaikka sitten langoista läpi tai aidan yli. Hoitaessa Astriinaa saattaa usein kutittaa, inhottaa, ällöttää tai ärsyttää jokin pieni asia, jonka korjauduttua on tamma taas suht selväjärkinen. Astriinan kanssa kannattaa pysyä tiukkana: sille ei tule antaa periksi tolloilua, sillä se osaa kyllä vaatia erityistarpeita maailman tappiin asti. Taluttaessa Astriina on sinänsä hyvätapainen, mutta lätäköt ja mutaiset kohdat hienohelma pyrkii aina kiertämään taluttajan reittivalinnoista piittaamatta.

Helppoa ratsua toivoessa ei kannata katsoa Astriinaa. Se on ehdottoman vaativa ratsu, eikä mikään jokamiehen polle laisinkaan. Tamma on taitava, liikkeiltään laaja ja hyvin itseään kantava kokonaisuus, mutta automaattisesti Astriina ei töitä tee. Se lähtee aina varusteet päällä ulos sellaisella asenteella, että ollaan nyt vähän mieliksi ja lähdetään pois kun alkaa kyllästyttää. Astriina on usein juurikin alkuraveihin saakka tosi kiva. Sitten se tylsistyy ja alkaa niskuroida. Etenkin jos selässä olijalla ei ole kaikki langat täydellisesti käsissä, Astriina aloittaa turhan kiukuttelun ja yrittää livistää työnteosta. Kuten kaikki vaativat hevoset, on myös Astriina oikeissa käsissä mitä näyttävin kouluhevonen. Kun sen saa ratsastettua ohjan ja pohkeen väliin niin, että se ymmärtää työnteon olevan oikeastaan ihan palkitsevaa, on treeni kuin treeni tämän kanssa jopa ihan mukavaa. Astriina ei ole erityisen taitava taitotasoltaan, mutta sillä omalla tasollaan Astriina on erinomainen. Herkkä tamma ei valitettavasti toimi istunnalla, vaan sitä on herkkyydestään huolimatta ratsastettava selkeästi ohjalla ja pohkeella istunnan sijaan.

SUKUTAULU

I   Lanervan Jooa KRJ-I II   Lanervan Aksi III   Lanervan Vilhu IIE   Jelmeriina IE   Heijanhilla IEI   Väkevä IEE   Hyvätär E   Aukustiina KRJ-II ERJ-II Jälk. C EI   Akusti EII   Viri-Altto EIE   Karamelli EE   Vänniina EEI   Väijy EEE   Maliina

ii. Lanervan Aksi tiedetään energisenä ja näyttävänä hevosena. Punertava karva auringossa kiiltäen se kieltämättä on hieno näky vaativalla kouluradalla. Ori on kerännyt mainetta kansallisella tasolla voittaen useita arvokisoja ja muitakin upeilla prosenteilla. Luonteeltaan se ei ehkä ole yhtä kultapoju kuin miltä näyttää. Niin, moni kakku päältä kaunis. Virtaa löytyy vaikka muille jakaa ja Aksi kaipaakin selkäänsä ratsastajan joka ei lannistu kenkkuilevasta ja apuja kyseenalaistavasta hevosesta. Tämän orin kanssa pitää ottaa se asenne, että jos on virtaa pelleillä, on myös virtaa tehdä töitä. Ja niitä töitä tehdään vaikka useampi tunti kunnes ratsastaja on hevoseensa tyytyväinen ja hevonenkin ymmärtää paikkansa. Nämä ovat silti myös menestyksen aakkosia, sillä Aksi todella vaatii ratsastajalta paljon eikä sitä ole koskaan pitänyt patistaa tekemään töitä.

iii. Lanervan Vilhu ei ole ehkä ihan yhtä tuittupäinen kuin Aksi, mutta sillä on vähintään yhtä kova työmoraali. Ori on tietyllä tapaa aika ankara myös itselleen, joten se tarvitsee paljon myös ratsastajan tukea. Kouluratsastus on ehdottomasti Vilhun laji ja se onkin aina ollut elementissään näyttävine liikkeineen. Moni sitä on vitsaillutkin, että Vilhun pää ei sitäpaitsi kestäisi estehevosen uraa kovan itsekurinsa takia. iii. Nuuksu muistetaan hevosena jonka luottamusta ei voitettu puolelleen päivässä eikä kahdessa - tai paremminkin voidaan puhua vuosista. Hyvin ylpeä ja itsenäinen ori oli kuitenkin äärimmäisen lahjakas kouluratsu. iie. Ristan Sonetti, tuo tammojen tamma, oli edukseen kouluratsastuksen lisäksi myös esteillä. Kylmäpäinen hevonen kesti useiden arvokisojen paineet tuoden useita voittoja kotiin. Harva kuitenkaan nimitti Sonettia erityisen mukavaksi hevoseksi.

iie. Jelmeriina on aika kovapäinen tapaus, mutta sitäkin lahjakkaampi ratsu. Suhteellisen pieneksi hevoseksi siinä on uskomaton potentiaali useampaan lajiin. Tamma on kilpaillut koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa hyvin tuloksin. Sillä on kova luotto niihin muutakin ihmisiin ketkä se näkee sen ansaitsevan. Helpoksi tapaukseksi sitä tosiaan ei voi sanoa, että Jelmeriina osaa todella olla tammamainen. iei. Uimin Pulmunen oli lahjakas kenttäratsu jolla oli päätä pitkälle kisauralle. Sen palkintohylly ei notku kullasta eikä hopeasta, mutta olisittepa nähneet sen karsinan oven joulun ja ystävänpäivän aikaan! Pulmunen oli monelle tärkeä ja rakas hevonen. iee. Kemuli oli enemmänkin perhehevonen vaikka se muutamissa seurakisoissa starttasi ja sijoittuikin. Enemmän sen luonne vietti kuitenkin mukavaan oleskeluun ja lastenkin kanssa olemiseen.

ie. Heijanhilla, vaalea ja pienehkö hevonen jolla on valtavan iso sydän. Hilla on aina ollut se tallin suosikkihevonen jota moni tulee vartavasten katsomaan. Hilla on elänyt koko elämänsä samalla ihmisille yksityishevosena. Etenkin silloin kun tamma asui ratsastuskoululla, se tottui ympärillä hyöriviin lapsiin ja on elementissään näiden pienten aloittelijoiden kanssa. Kaiken tämän ohella Hilla on myös kapasiteetikas kilpahevonen joka on kilpaillut, sijoittunut ja voittanutkin useita kisoja sekä este-, että kouluratsastuksessa. Jälkeläisiä sillä on ympäri Suomen muutama kappale, jotka ovat kaikki myös menestyneet kaikessa mihin ovat ryhtyneetkin. Hilla on periyttänyt etenkin tammoille rauhallista luonnetta ja suomalaista periksiantamattomuutta. Nykyään tamma viettää jo eläkepäiviä vaikka on suhteellisen aktiivisessa harrastekäytössä.

iei. Väkevä on nimensä mukaisesti massiivinen, hieman tummahipiäinen orinkoltiainen jolta löytyy luonnetta. Jos voidaan puhua eläinten huumorintajusta, niin tältä sitä löytyy! Pieni pilke silmäkulmassa sen kanssa ei tule koskaan tylsää. Ori on paitsi energinen, mutta todella rento ja mukava ratsastaa. Maastakäsin se tarvitsee varman käsittelijän joka uskaltaa sanoa sille ei. eii. Vitkan Tahto on se ori joka on periyttänyt juurikin tätä veikeää luonnetta. Orin käytös on vaihtelevasti orimaista, mutta myös hellyyttävää ja hauskaa - jos sen osaa ottaa oikein. Niskanpäälle sitä ei kuitenkaan pidä päästää, sillä Tahto todellakin tietää milloin on sen aika olla puikoissa. eie. Emriitta kilpaili menestyksekkäästi valjakkoajossa. Ketterä ja notkea hevonen toi useita kultapokaaleja kotiin ja sai paljon kiitosta myös siitosheovsena.

iee. Hyvätär onkin hieman tammamaisempi tapaus eikä lainkaan niin hyvätapainen kuin useimmat Jooan sukulaiset. Tappuraista verta löytyy toki isänkin puolelta, mutta emänemä on kyllä oma lukunsa. Hyvätär on oman arvonsa tunteva kouluratsu joka kuumuu ratsastaessa ja saattaa monelle olla hyvinkin vaikea. Sen liikkeet ovat vertaansa vailla ja se on kova tekemään töitä jos sitä osaa käsitellä. eei. Toorus on oriksi mitä rauhallisin tapaus, ratsuna kylläkin kaikkea muuta. Aikoinaan kouluratsastuksessa erinomaisesti pärjännyt hevonen ei anna mitään ilmaiseksi ja pistää kyllä ratsastajan töihin. Pitkä ja aktiivinen alkulämmittely on avain onnistumiseen tämän orin kanssa. eee. Koruna oli se tallin hevonen, jonka karsinan kohdalla jokainen ikäänkuin vaihtoi puolta. Aina korvat niskassa kiinni irveillyt tamma harvoin maistoi ohikulkijoitaan, mutta osasi uhkailun taion. Koruna oli kuitenkin hyvin lahjakas yleisratsu. © Cery

Emä Aukustiina syntyi Tuomimaan tallilla 9. heinäkuuta 2010. ei. Vänniina oli ollut jo vuosia tallinpitäjän yleispainotteisena kilpahevosena ja siirtyi Aukustiinan myötä siitostammaksi. Vänniina oli kevyt ja solakka hevonen, jolla oli suomenhevoselle epätyypillisen kuumuvahko luonne. Erityisesti esteratsastuksen parissa Vänniinan eloisuudesta oli hyötyä, mutta kouluaitojen sisällä tuli usein noottia juurikin tamman sähäkkyydestä. Vänniinan isä Väijy oli kuin tyttärensä: valpas ja menevä ori ruunattiin varhaisessa vaiheessa käsiteltävyyssyistä. Väijy kilpaili esteratsastuksessa. Vänniinan emä Maliina taas on kouluratsastuksessa menestynyt, vankkarakenteisempi ja tasaluonteisempi suomenhevonen. Väijyn ja Maliinan parhaat puolet yhdistyivätkin Vänniinassa toivotulla tavalla.

Koska Aukustiinan emä on luonteikas persoona, haluttiin isäksi valita mahdollisimman järkkymätön luonne. Siksi isäksi valikoitui suuri ja muhkea Akusti, joka oli toiminut lyhyen kilpauran jälkeen harrastekäytössä yksityisellä hevostallilla. Akusti on oriksi tyyni ja yleiseltä asenteeltaan ehdottoman reipas ja rento. Akusti ei ehkä periytä erityisen näyttäviä liikkeitä tai potentiaalia erityisen vaativiin luokkiin, mutta tämän hevosen valttikortteina ovatkin ollut kaikkien jälkeläisten kohdalla terveys ja selväpäisyys. Tosin viimeistä nyt ei Aukustiinan kohdalla voi allekirjoittaa, mutta suunta on kuitenkin hyvä ja Vänniinan persoonaa hyvin kompensoinut. Akustin isä Viri-Altto tulee ravuritaustaisesta suvusta, mutta on vanhemmalla iällä kilpaillut kouluratsastuksessa. Luonteeltaan se on äärettömän fiksu ja nokkela, jopa ilkikurinen. Akustin emä Karamelli on sekä koulu- että esteratsastuksessa menestynyt tamma. Jykevyydestään huolimatta sillä oli aikanaan hyvinkin kevyt hyppy ja sulavat liikkeet.

JÄLKELÄISET

s. 21.12.2014	t. Villahaan Apriina	i. Mäkisuon Niilo	SV-II VAR-II
s. 01.04.2015	t. Villahaan Aprilla	i. Mörkövaaran Hilarius	KRJ-I
s. 11.05.2015	o. Villahaan Veeti	i. Seljasaaren Velmu
s. 11.11.2016	t. Villahaan Auriina	i. Kanervarannan Jaame

KILPAILUMENESTYS

40 KRJ-sijoitusta

10.02.2016	KRJ	helppo C	6/40
02.06.2015	KRJ	helppo C	7/50
24.04.2015	KRJ	helppo A	4/40
18.04.2015	KRJ	helppo A	4/40
16.12.2014	KRJ	helppo A	5/40
07.12.2014	KRJ	helppo A	4/40
06.12.2014	KRJ	helppo A	4/40
23.11.2014	KRJ	helppo A	5/30
22.11.2014	KRJ	helppo A	5/30
20.11.2014	KRJ	helppo A	3/30
18.11.2014	KRJ	helppo A	5/30
19.11.2014	KRJ	helppo A	4/30
18.11.2014	KRJ	helppo A	1/30
13.11.2014	KRJ	helppo A	3/30
23.11.2014	KRJ	helppo A	6/50
19.11.2014	KRJ	helppo A	7/50
17.11.2014	KRJ	helppo A	2/50
10.11.2014	KRJ	helppo A	5/30
03.11.2014	KRJ	helppo A	1/30
21.10.2014	KRJ	helppo A	5/60

19.11.2014	KRJ	helppo A	4/40
03.11.2014	KRJ	helppo A	4/40
02.11.2014	KRJ	helppo A	4/40
31.03.2015	KRJ	helppo A	1/40
28.03.2015	KRJ	helppo A	5/40
13.03.2015	KRJ	helppo A	3/40
15.02.2015	KRJ	helppo A	4/30
08.02.2015	KRJ	helppo A	5/50
04.02.2015	KRJ	helppo A	3/50
27.01.2015	KRJ	helppo A	8/80
29.01.2015	KRJ	helppo A	4/40
23.01.2015	KRJ	helppo A	5/40
21.11.2014	KRJ	helppo A	7/50
19.11.2014	KRJ	helppo A	1/30
17.11.2014	KRJ	helppo A	1/30
24.11.2014	KRJ	helppo A	4/40
23.11.2014	KRJ	helppo A	5/40
18.11.2014	KRJ	helppo A	3/30
18.01.2015	KRJ	helppo A	7/50
21.11.2014	KRJ	helppo A	2/40

PÄIVÄKIRJA

21.12.2015 Päiväkirjamerkintä: VSR:n jälkeläispalkinto C myönnetty Sain ihanan joululahjan tänään, kun Astrille myönnettiin Virtuaalisten Suomenratsujen jälkeläispalkinto C. Se ei ole kummoinen palkinto ja on jälkeläispalkinnoista alin, mutta se kelpaa meille. Ja vaatiihan tuokin jälkeläispalkinto jälkeläisiltä kuitenkin 80 sijoitusta sekä yhdelle jälkeläiselle jonkinlaista menestystä. Astrin kohdalla menestysvarsana toimi Melinan omistuksessa oleva ihana Aprilla-tamma, joka on palkittu palkinnolla KRJ-I. Jälkeläispalkinnolle en anna hirveästi arvoa, eikä esimerkiksi jalostusoria valitessa paino kaadu kummallekaan puolelle vaakaa jälkeläispalkinnon kohdalla. Kasvattajana ja omistajana Jälkeläispalkinnot ovat kuitenkin miellyttävä pieni lisäylpeys. Kaikki hevoseni kun eivät palkinnolle yllä ja ainahan sitä voi kunnianhimoisena lähteä tavoittelemaan vielä tasokkaampiakin jälkeläispalkintoja. Tästä on hyvä kääntää uusi sivu ja uusi vuosi: ensi vuonna Astriinalla teetetäänkin vielä yksi kotiinjäävä jälkeläinen ja pohditaan YLA- ja SLA-tilaisuuksiin osallistumista. 16.09.2015 Päiväkirjamerkintä: Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelun arviointilaisuudessa Kuljetin eilen Astriinan Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun, joka Astrin tapaan on monen hevoseni päätavoitteena. Astri ei ollut matkasta kovin mielissään ja oli vielä paikan päälläkin hermostunut ja kireä. Heinät ja vedet eteen saatuaan se kykeni keskittymään olennaiseen ja sain tamman harjattua laatuarvostelua varten siinä sivussa. Rakenteesta saimme 7 pistettä. Kilpailuosuudesta saimme sijoituksista 39 pistettä, mitä hieman ihmettelin mutta ehkä olen itse katsonut pisteet väärin aiemmin hevosen laatisvalmiutta arvioidessani. Vanhempien pisteosuudesta saimme luonnollisesti täydet pisteet, onhan sekä isä että emä KRJ-palkittuja. Jälkeläis- ja lisäpisteetkin miellyttivät silmääni. Kun päivän mittaan saimme väliaikatietoja osuuksien pisteistä, I-palkinto alkoi tuntua yhä vain realistisemmalta. Ensimmäinen palkinto Astriinalle sitten lähtikin ja ihan muikein pisteinkin (106p). Päivä oli sekä allekirjoittaneelle että itse hevoselle raskas, mutta onneksi arvostelutilaisuuksia ei hevosen elämään kovin montaa mahdu. Ja tätäkin olisi tietenkin voinut harjoitella näyttelyissä ja onhan vaihtuvat kisapaikat tuttu juttu tammalle. Koko päivän kestävä skarppaaminen on kuitenkin aina oma suorituksensa ja tältäkin reissulta oli ihanaa lähteä ajelemaan kotia kohti. 17.08.2015 Päiväkirjamerkintä: Saavutettuja tavoitteita Mihin katosi päivät? Missä välissä Astriinasta kasvoi hevonen, jonka kanssa olemme niittäneet mainetta ja kunniaa niin kisakentillä kuin jälkeläistenkin osalta. Helppoa se ei ole ollut, mutta aika hyvin näidenkin kokemusten kautta on oppinut tuntemaan Astrin läpikotaisin. Olemme ratkoneet huomionhakuisen tamman kanssa arkisia pulmia, nähneet aivan liikaa vaivaa lastaamiseen ja antaneet periksi. Olemme nousseet uudelleen ja kokeilleet jotain toista kikkaa, kun on tuntunut että koko paletti leviää käsiin. Mutta tässä sitä vain ollaan, seistään varmoina ja vahvoina. Astriinan emä Aukustiina palkittiin muuten toissapäivänä palkinnolla KRJ-II, joten päätin saavuttaa uuden etapin rakkaan Astrin kanssa ja ilmoittaa tamman pian Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuuteen. Peukut pystyyn, että tammalle sattuisi oikein hyvätapainen mieliala arvostelupäivälle.. 17.05.2015 Päiväkirjamerkintä: Jälkeläisistä Astriinalla on kolme ihanaa jälkeläistä ja vielä muutama on ehdottomasti suunnitteilla. Tamman ensimmäinen jälkeläinen Apriina on kerännyt hienot 47 koulusijoitusta ja hyvänä kakkosena tulee Astriinan toinen tammajälkeläinen Aprilla 40 sijoituksella. Saan kyllä olla kasvattajana todella ylpeä näistä maailmalle lähteneistä tammakasvateistani. Astriinan kolmas jälkeläinen, noin viikko takaperin syntynyt Veeti jäi kotiin ja viettää nyt ensimmäistä kesäänsä meidän tammalaitumella Astriinan kanssa. Vielä minulla kuitenkin on haaveissa ainakin yksi oma hevonen tästä tammasta. Isäehdokkaina ovat näillä näkymin Villahaan Samuli sekä uusi orimme Rajattoman Peetu. Myös Runon Pilmanteri olisi mielekäs vaihtoehto. Valinnanvaikeus siis iskee, kun kaikista mainituista oreista tahtoisin kyllä varsoja itsellenikin ja oikeastaan kaikki yhdistelmät olisivat miellyttäviä. Se on kuitenkin selvää, että Astriinasta teetetään enää 2 jälkeläistä, joista toinen, mielellään tamma, jää kotiin. 15.04.2015 Päiväkirjamerkintä: Kamalista kauhein karsinanvaihdos "Ettäs kehtaattekin ehdottaa jotain tämänkaltaista" tuntui Astriina viestivän tänään, kun päätimme siirtää muutaman hevosen karsinapaikkaa ihan vain tallirauhan säilyttämiseksi muutaman tullessa hieman vähemmän hyvin toimeen keskenään karsinanaapureina. Astriinaa tämä ei sillä tavalla alunperin koskenut, mutta koska karsinapaikoissa tuli käytävällä hieman pähkinää purtavaksi, Astriinankin koti siirtyi muutamalla karsinalla ja vieläpä toiselle puolelle käytävää. Kun hevonen haettiin tarhasta iltapäivällä ja ohjattiin uuteen osoitteeseen, se jäi seisomaan karsinan ovelle epäluuloisena ja alkoi vetää eteenpäin kohti omaa tuttua karsinaa. Ei meinannut auttaa porkkanat, ei omenat, ei edes sokeripalat joille Astriina on varsin perso. Siinä me sitten jumitimme käytävällä, maanittelimme tammaa kurkkaamaan uuteen boksiin ja yritimme vakuuttaa sille, ettei maailma tähän kaadu. Kun tamma uskaltautui puolen tunnin päästä karsinaan, se kiljui ja potki koko illan. Vielä valoja sammutellessakin Astriinan suunnalta kuului vaimeaa mökötystä. Kyllä se tottuu, mutta koville ottaa... 08.02.2015 Kouluvalmennus Osaa se meidän Astriinakin yllättää. Tänään oli kuusien havut oikeassa järjestyksessä ja maapallo varmasti juuri sopivasti kallellaan. Astriina oli jo traileriin lastatessa mitä kiltein ja paikanpäällä se suorastaan rakastui valmentajaamme. Kun valkulta oli saatu tarpeeksi rapsuja, aloitin ratsastamaan hevosta, jolle tuntui kelpaavan kaikki. Valmennuksessa tehtiin paljon väistöjä yhdistäen yksinkertaiset keskihalkaisijalta väistöt siirtymiin. Jossain vaiheessa valmentajamme muistutti, että vaikka hevonen tuntuu hyvältä, täytyy sitä silti ratsastaa eikä jäädä vapaamatkustajaksi sen toivossa, että hevonen tekee. Havahduin tähän itsekin vasta valmentajan sen sanoessa. Nyt kun Astri oli niin miellyttävä, en vaatinut siltä niin paljon kuin olisi tarvinut. Loppua kohden yhteistyö vain parani paranemistaan, joten tunnin päätteeksi selästä laskeutui hyvin tyytyväinen ratsastaja. Näitä päiviä saisi olla useamminkin. Kotimatkalla mietin, että minulla on kyllä upea hevonen. Siitäkin huolimatta, että se on yleisesti ottaen raastava kaveri. Ainakin aina sellaisina hetkinä, kun kommunikaatiossa on suuri katkos. 25.11.2014 Kouluvalmennus Minulla ei ollut tämän päiväiselle Heli-Anna Karhulan kouluvalmennukselle oikeastaan minkään valtakunnan ennakkokäsityksiä ja hyvä niin, muuten olisin saattanut pettyä pahemman kerran. Astri on ollut miellyttävän tuntuinen treenikaveri jo viikon ajan, joten ajattelin tietenkin mennä näyttämään kaikki supertaitomme valmentajalle. Tammalla alkoi kuitenkin pöllöillä tehtävässä, jossa meidän piti ravata ulospäin asettaen neliötä kentän keskelle. Yritä siinä sitten asettaa ulospäin ja etsiä pehmeää ravia kun yksi kiemurtelee minkä ehtii ja kun sanoo vähän napakammin että voitaisiin nyt ihan kunnolla ravata eikä tikittää paikoillaan, lentää perä ja kuski on pian nokka harjassa. Noh mutta laukkatreeni väistäen sujui kuitenkin paremmin ja valmentajakin kehui. En vain jumankekka ymmärrä miksi sen pitää aina aloittaa neiteilyt kun voisi oikeasti työskennellä. Miksi se päätti juuri tänään, ettei mikään olekaan enää kivaa. Yritin etsiä itsestänikin syytä, mutta mielestäni ratsastin Astriinaa aivan yhtä pehmeästi, lempeästi ja hyvällä asenteella kuin niin monena päivänä lähiaikoina. 08.11.2014 Kouluvalmennus Tänään selkään nousi allekirjoittaneen sijaan valmentajamme Sini Ahola itse. Olimme kärränneet tamman ensimmäistä kertaa vieraalle tallille Tuomon kanssa ja nyt tarkoituksena oli totuttautua vieraaseen ratsastajaankin kaiken sen muun uuden ja jännän lisäksi. Minua ajatus alkuun hieman vieroksutti, mutta kun näin miten varma Sini oli selkään kavutessaan asiasta, istahdin suosiolla Tuomon viereen katsomoon ja aloin seuraamaan mielenkiintoista työskentelyä. Alkuun Astriina hieman nikotteli eikä oikein tuntenut kotoisaksi oloaan, etenkään kun selässä ei ollutkaan tutunoloinen kuski. Sini osoitti kuitenkin olevansa äärimmäisen taitava nuorten hevosten kanssa ja kohta keskiympyrällä ravasi jo ihan nöyrästi ja omalla moottorilla eteenpäin liikkuva kaunisliikkeinen tammamme. Sini ei teettänyt hevosella mitään erityisen vaativaa, vaan keskittyi siirtymiin ja kaikkien askellajien läpiratsastukseen. Tuntui hyvältä nähdä Astriina niin tyytyväisenä työskentelyn päätteeksi. Oli uskomatonta kuinka nopeasti se Sinin kanssa rentoutui ja pienestä jännityksestä huolimatta teki parhaansa mukaan mitä pyydettiin. 28.10.2014 Ensimmäinen kouluvalmennus -Anna tilaa sekä ohjalla että hiljaisella pohkeella, hengitä itse syvään ja anna hevoselle lupa mennä vähän reippaampaa käyntiä, valmentajamme Sini Ahola neuvoi meitä meidän omassa maneesissa. Ensimmäinen valmennus oltiin päätetty pitää kotona, koska Astrin kanssa matkustaminen on jo tarpeeksi iso juttu saatika sitten siihen päälle vielä työntekoa uudessa paikassa. Astria hieman kiukutti, kun en osannut pyytää tarpeeksi tarkasti siltä väistöaskelia. Sen sijaan ympyrät ja kiemuraurat ravaten sujuivat ongelmitta. Itseasiassa yllätyin, sillä sekä loiva- että kolmikaarinen kiemuraura ovat olleet Astrin mielestä joinain hetkinä ylitsepääsemättömän ärsyttäviä tehtäviä. Ehkä se taivuttelu ja kieputtelu on siinä se neitiä tuohduttava seikka. Astri pysyi tänään suht tyynenä ja väistötehtävää lukuunottamatta valmentajakin totesi meidän olevan oikein sujuvasti työskentelevä kaksikko. Katsotaan miten suu pannaan sitten kun menemme Aholan tallille valmennukseen. Sitä ennen on ehkä vielä hieman treenattava lastausta ja matkustamista. Kaikki merkinnät © omistaja